Joydivisiaanista postpunkkia työstäviä yhtyeitä on riittänyt, hyviäkin, mutta harvoinpa tummilla markkinoilla on sukellettu tällaisiin syvyyksiin. Kotimaisen Beastmilkin debyytti on nimensä veroinen pamaus näennäisen pehmeää mutta julmasti sisuskaluja poraavaa maailmanlopunmeininkiä.
Vaikka Beastmilkin esikuvat on suhteellisen helppo kartoittaa, vaikuteklimppi on pureskeltu niin omin tekarein, ettei moiseen törmää usein. Yhtye osaa kuulostaa samaan aikaan Curelta ja Misfitsiltä sekä ripotella sekaan vaikkapa pientä Pixies-vibaa ilman pienimpiäkään sovitusvaikeuksia.
Vaikka touhu on kokonaisuudessaan ässää, joukkiosta on pakko nostaa esiin sen solisti, monista yhteyksistä tuttu tekijämies Kvohst. Jumankauta että osaa ukko pistää tunteella ja vaikka minkälaisissa äänihuuliasetuksissa. Herkimmillään mies luikauttelee kuin Chris Isaak helvetistä, mutta taitaa myös tyylilajin vaatiman toteavan ilmaisun mallikkaasti.
Näissä korvissa yhtä vaikuttavaan postpunkmenoon ei kykene tällä hetkellä kuin yksi Beastmilkin oletetuista sankareista, brittiklassikko Killing Joke. Tälviisiin: