Kun ärhäkkä-ääninen Nitte Valo päätti jättää toissavuotisella Steel-debyytillään vahvaan nousukiitoon harpponeen Battle Beastin, moni oli valmis heittämään niittihanskat santaan. Taistelu kuitenkin jatkui, ja hersyvin kysymys kakkoslaatalle tultaessa on toki, lähteekö korvaavin naisvoimin tarvittavalla draivilla.
Eipä hätiä mitiä. Uusi ääni Noora Louhimo päästelee rälläkän lailla mutta hallitsee tarvittaessa myös herkemmän tulkinnan. Moiseen menoonhan sitä vissiin totuttiinkin, eikä bändin jatko ole ainakaan tästä tontista kiinni.
Mitä muuhun meininkiin tulee, vaikutteet eivät ole muuttuneet. Samat priestit, waspit ja acceptithan ne siellä kummittelevat, mutta BB-kakkonen on ykköstä kosketinsoitetumpi ja kaikin puolin tuotetumman kuuloinen. Tähän korvaan rupea saisi kenties olla enemmän.
Moderneista soundeista huolimatta BB-nimikko on pohjimmiltaan niin umpilihaisaa 80s-mallin heavy metalia, että heikommalla uhkaa pukata ähky. Samarin tulee ainakin täällä tarpeeseen, minkä voi toki ottaa kehuna.
Jos vaikkapa hieman samantapaisin säveltussarein tulittava Sabaton on maailmalla niin suosittu kuin on, en näe suurempia syitä, miksei Battle Beastillä olisi mahdollisuuksia vastaavanlaiseen sukseeseen. Taito on hallussa ja töitä osataan tehdä, nyt tarvitaan hyvää karmaa.
Huom! Tämä ei ole arvostelu. Sen löydät painetusta lehdestä myöhemmin.