Kerrasta kypärään tarttuvalla At the Gates -pastissilla (War of the Gods) käynnistyvä Surtur Rising on malliesimerkki levystä, jollainen ei synny kuin ruotsalaisilta. Ei vaikka kuinka muualla yritettäisiin. Henkimaailman faktaa.
Kymmenkunta levyä pinossa, ja pidot sen kuin paranevat. Jos Amon Amarth on aiheuttanut aiemminkin peukunnostotoimenpiteitä, nyt nousee koko raaja. Läpeensä terästä Surtur Rising ei ole, mutta nykyisillä melodeath-markkinoilla se liipaisee kuontaloon kuin niittipamppu.
Komeita melodioita ja tarttuvuutta on Viking Linen kuskattavaksi asti, mutta suurimman säväyksen tekee karpaasimainen solisti Johan Hegg, jonka ärrinmurrin-suoritus on kautta kiekon harvinaisen maukas ja murea. Viimeistään Arch Enemyn We Will Rise -hengennostatusanthemille seuraa tekevän Live without Regretin ”show no feAARRRR!” -käsky levyn puolivälissä nostaa hymyn väkisinkin pipoon asti.
Niinpä, Amon Amarth saa pirun hyvälle tuulelle – ja kasvattaa kolpakon käteen. Tehtävä suoritettu, siis.
– riekin matti
Levy arvostellaan 25.3. ilmestyvässä Infernossa.