Jos Alter Bridgen Creed-yhteydet nostattavat edelleen puistatuksia, edellisen levyn hyvät muistot eivät häivy eikä tämän uutukaisenkaan kanssa voi kuin myöntää, että bändi taitaa raskaamman amerikanrockin teon melkoisen hyvin.
Kivoimmillaan ja kovimmillaan AB heittää ”grungepoljentoista”, perinteet (mm. Zeppelin) tuntevaa rokettia, joka uponnee helposti esimerkiksi 90-luvun Seattle-bändeistä eväänsä paketoivaan. Suohon mennään oikeastaan vain balladiosastolla, kun bändi alkaa erittää Nickelback-värinöitä ja siirappisuus vallata alaa.
Solisti Myles Kennedy on näillä mannuilla harvinaisen osaava jantteri, eikä muidenkaan ukkojen toiminta herätä närkästystä. Jos musiikillista sellaista olisi joukossa vielä hitusen enemmän, Alter Bridge voisi olla todella kova luu. Niin, ja raakaa harkintaakin voisi käyttää: 65 minuutin mitassaan tämäkin levy on helvetisti ylipitkä.
Vaan ei paha: jos epäomaperäiset mutta hyvin rakennetut biisit ja koukukkaat kertsit riittävät, ei kun sillan alle.
– riekin matti
Levyn arvostelu 5.11. ilmestyvässä Infernossa.