Islantilainen multi-instrumentalisti Einar Thorberg Guðmundsson on häärännyt jo yli 20 vuotta ahkerasti maansa metalliskenessä, erityisesti black metalin puolella. Miehen viimeisin viritys on Sólstafirin ex-rumpalin Guðmundur Óli Pálmasonin kanssa muodostettu väkevä hengentuote Katla. Nyt on kuitenkin syynissä miehen sooloprojektina vuonna 2002 syntynyt Fortíð ja sen kuudes albumi.
Levyn ilmeenä on pohjoisen mytologiaan tiukasti kietoutunut black- ja pagan metal. Ragnarökin apokalyptisia tapahtumia kuvaava albumi soi ylväänä, jyräävänä ja kauniina, mitä alleviivaa tukeva ja luomu tuotanto. Pääosassa ovat silti monimuotoisiksi ja persoonallisiksi osoittautuvat sävellykset.
Kappaleissa taiteillaan hienosti eeppisen mahtipontisuuden, tulisen hyökkäävyyden ja rosoisen myllerryksen välillä. Black-, viking-, death- ja jopa thrash metal paiskaavat kättä kuulostamatta sekameteliltä. Guðmundssonin monipuolisuus muusikkona tulee esiin myös miehen äänessä, joka kaikuu voimakasta jylinää, ärinää ja puhdasta laulua. Vahva tulkinta on linjassa levyn draaman kaaren kanssa, jonka tunnelmat vaihtuvat saumattomasti toisiin. Omailmeistä lisää tuo myös soitantaan pesiytynyt karu islantisoundi.
Vaikka alusta loppuun maittava teos vakuuttaa ennen kaikkea kokonaisuutena, sen lippulaivoiksi voisi kohottaa häikäisevästi vyöryttävän Insignificant Is the Wormking’s Thronen ja painostavasti marssivan Perfect Annihilationin. Niin vain herra Guðmundsson on kuluneena vuonna vastuussa jo toisesta kovasta metallialbumista.