Jos ilmaisun tyyliksi on valittu erikoistoiminta, sirkustelu ja musiikillinen venkoilu ja se tuodaan vielä räikeästi ilmi, tekijöillä on parasta olla työkalut joilla elämöidä. Saatetekstissä on mainittu tolkuton kirjo tyylilajeja ja vaikutuksen tehneitä artisteja, mutta Exotic Potion Cookiesin meno on juuri sellaista kuin pahimmillaan odottaa: äärimmäisen laimennettua Mr. Bunglea, tai oikeastaan sen kapean ilmaisullisen osa-alueen ulkokohtaisten seikkojen väkinäistä lypsämistä.
Erityisesti rumpujen osalta ihmeellisen suttuisen kuuloinen levy on kyllä poukkoileva ja sätkivä, mutta yllätysmusiikkiin kuuluva outo johdonmukaisuus ja riemukas kekseliäisyys loistavat poissaolollaan. Ihmeellistä kyllä levy on oikeastaan tylsä, vaikka koko ajan on käynnissä kova vipinä ja kikkailu. Tai oikeastaan ei edes ole: sapluuna on yllätyksetön ja soittokin aika perustason leivontaa.
Bändi toivoo, että kuulijalla olisi yhtä hauskaa kuin sillä levyä tehdessä. Ei ole, tai sitten bändillä on ollut oikeasti tosi ankea meininki.