Ranskalaisen taidemaalari-muusikon omatoimitrippi on yllättävän antoisaa seurattavaa. Progressiivista instruheviä tiskiin latova Boscher on toteuttanut koko levyn itsekseen, mutta se ei tule häiritsevästi esiin. Otteissa on sopivassa suhteessa yllätyksellisyyttä ja linjakkuutta. Materiaali tuntuu soljuvan varsin luontevasti myös kulmikkaammin edetessään. Hyvin tehty ja inhimillisesti hengittävä levy kuulostaa melodioiltaan ja sovituksellisilta ideoiltaan rehevältä.
Starseeds I pitäytyy suhteellisen hyvin hahmotettavilla linjoilla, ja yhteys 1980–1990-lukujen klassisiin kitarasankarilevyihin on vahva. Perinnetietoisuus tarkoittaa tässä yhteydessä hyviä melodioita, kitaraonanian hillitsemistä ja energisen tyylikästä mutta sopivan vaihtelevaa ilmaisua. Ja koska progressiivisuus on läsnä vain yhtenä luontevana elementtinä, sen rooli ei kaappaa huomiota. Sama pätee soitannolliseen puoleen: sävellykset pysyvät albumin ytimenä, vaikka hyppysissä on ilmeisen rutkasti esittelykelpoista taitoa.
Verkkosivujensa mukaan Boscher on julkaissut reilun parinkymmenen vuoden uransa aikana yli 500 biisiä. Luutuneisuudesta tai bulkkituotannosta ei ole ainakaan Starseeds I:llä hajuakaan. Olisi hienoa nähdä, mihin tämä jeppe yltäisi tyylitajuisen bändin kanssa.