Vauhtimetallin pieni suuri kombo jauhaa edelleen, ja vääntö on väkevää. Meininki on äkäistä ja kipakkaa, mutta bändi osaa yhä hyödyntää vahvuuksia, joilla se erottuu muista kaltaisistaan, jopa tällaisella geneerisellä presettisoundilla. Originaalijannujen kädenjälki tuntuu miltei kultaiselta, ja muu kokoonpano jyystää innolla mukana – vaikka eipä oheismiekkosten suoritteista löydä persoonaa kirveelläkään.
Michael Gilbertin johtama kitarakaksikko sahaa ansiokkaasti, mutta runsaat tuplaleadit ovat tältä osastolta levyn herkku. Riffien osalta meno on aika tavanomaista rässikuviointia, eikä tällä kertaa irtoa kunnon murskausta, harmi vain. Laulaja Erik A. K. on aina ollut teknisesti alan kovimpia voimakkaalla mutta erittäin melodisella ulosannillaan. Hänen melodiantajunsa on edelleen huikea, ja äijä onkin albumin johtotähti.
Vaikka Blood in the Water on vähän ylipitkä ja sen paahtelu himppusen yksiulotteista, kyseessä on selkeästi hyvä, jopa yllättävän mukaansatempaava albumi. Levyn melodisuus ja eeppisyys ovat tervetulleita, etenkin kun kumpikaan ominaisuus ei syö mäiskeen iskevyyttä. Silti ei voi väittää, etteikö bändin vanhemman tuotannon ihastuttavaa soundillista ja sävellyksellistä yksilöllisyyttä jäisi kaipaamaan.