Italialaisen Lord Goblinin juuret ulottuvat vuoteen 2007, mutta jostain syystä ryhmän ensimmäinen pitkäsoitto ilmestyi vasta hiljan. Eponyymi debyyttialbumi julkaistiin digitaalisesti maaliskuussa, ja nyt levy on saatu pihalle myös cd:nä ja vinyylinä.
Kolmihenkinen yhtye yhdistää klassisen hevin ja black metalista tutut elementit kiehtovalla tavalla. Sekoitus ei ole sitä tavallista Midnightin tai Bewitcherin black’n’rollia, vaan ennemminkin tremolokitaroilla ja blastbeateillä kyllästettyä 1970-luvun Uriah Heepiä tai Deep Purplea.
Esimerkiksi kiipparirevittelybiisi Freedom Rider on kamaa, jota en ihan heti olisi odottanut kuulevani. Kaiken lisäksi bändin solisti eli itse Lord Goblin kuulostaa hämmästyttävän paljon Marko Hietalalta.
Levy on todella kummaa, koukuttavaa ja mielenkiintoista kyytiä aina vitosbiisiin asti. Sitten vahva kokonaisuus katkeaa kuin seinään, kun eteen lyödään, kirjaimellisesti, kolme minuuttia pitkä rumpusoolo. Se ei edes ole kovin ihmeellinen, vaan heittämällä albumin heikointa musiikillista antia. Tästäkin huolimatta levylle on pakko antaa todella iso suositus.