Eeppisen elokuvametallin ja kaiken kohtuuttomuuden pioneeri Rhapsody of Fire lisää saagaansa uuden palasen. Yhtyeen neljästoista levy jatkaa The Eighth Mountainilla (2019) ja Glory for Salvationilla (2021) alkanutta The Nephilim Saga -tarinaa.
Kertomus on samaa tusinafantasiahöttöä kuin aina ennenkin. Ei tarvitse olla kummoinenkaan dungeon master, jotta voisi kirjoittaa sanoituksia Rhapsodylle. Musiikillinen puoli sen sijaan saattaa tuottaa hankaluuksia etevämmällekin virtuoosille.
Rhapsodyn sinfoninen power metal on suurellista ja mahtipontista ja siksi varmaan monelle aivan liikaa. Itse olen aina nauttinut yhtyeen vilpittömästä energisyydestä ja äärimmäisen viihdyttävästä esitystavasta. Vaikka orkesterin alkuaikojen barokkisuus ei ole enää niin framilla, sen tilalle tullut raskaampaa proge-speed-hybridiä, joka tuo sävellyksiin uutta ryhdikkyyttä.
Vuonna 2016 bändiin liittynyt Giacomo Voli täyttää Fabio Leonen saappaat mainiosti ja pistää itse asiassa häntä paremmaksi. Myöskään kitaristi-perustajajäsen Luca Turillin vuonna 2011 korvannut Roberto de Micheli ei kalpene edeltäjänsä rinnalla.