On äärimmäisen huono aika olla venäläinen muusikko, mutta koska taiteen pitäisi puhua puolestaan, annetaan Zatemnon votkahuuruiselle musiikille reilu mahdollisuus.
Zatemnon antia kutsutaan venäläiseksi huligaanifolkmusiikiksi. Sitähän tämä kieltämättä on. Votka lemuaa, mahorkka haisee ja ripaskaa tanssitaan haitarin tahtiin. Moskovalaisesta lähiöstä kotoisin olevan bändin kakkoslevy on aika pitkälti samaa kamaa kuin uudempi Peste Noire: avantgardistista sikailumusaa, joka ammentaa tunnelmiaan folkkimelodioista, punkahtavasta rac-musasta, dekadentista rappiosta ja black metalista. Läiskitään päälle hieman Temnozoria ja Lugubrumia, niin siinähän se Zatemno onkin.
Alkoholismilta ja katutappeluilta löyhkäävä In Hell ei ole mikään varsinainen taideteos, varsinkaan kun se lainaa lähes kaiken Peste Noirelta. On vaikea ymmärtää, mikä bändin olemassaolon tarkoitus on. Ehkä tyypit palvovat Faminen tuotoksia ja haluavat tehdä jotain samankaltaista sekoilua.
Viina on maistunut, mutta onko tässä jotain järkeä? Zatemno on pelkkä venäläinen Peste Noire -kopio, ei muuta.