Islantilais-saksalaisen Árstíðir Lífsinsin folk- black metal perustuu eddalaiseen runoperinteeseen. Sitä myöten koko levy on kirjoitettu muinaisnorjaksi.
Peräti 82-minuuttinen lätty on komeasti soiva ritualistinen matka Islannin veriseen historiaan, aikaan jolloin kristinusko saapui saarelle suorittamaan miekkasaarnaansa. Levyn tarina on fiktiivinen mutta perustuu heikosti dokumentoituun ajanjaksoon 1000-luvulla. Kiekon nimi tarkoittaa aikakauden loppua, tai pelkkää kuolemaa.
Mitenköhän bändin musiikkia oikein kuvailisi? Biiseissä on paljon muun muassa Wardrunalle ja Heilungille tyypillisiä ritualistisia folk-kohtia, eeppistä tarinankerrontaa, kurkkulaulua, erilaisia perinnesoittimia ja tietenkin se vihaisempi kerros, joka on kuin sekoitus islantilaista ja muun Pohjolan toisen aallon black metalia tunnelmallisine synamattoineen.
Kolmikko on säveltänyt kohtalaisen rautaisen levyn, jossa ei ole oikeastaan muuta vikaa kuin bm-osuuksien hetkittäinen geneerisyys. Muuten tätä kuuntelee mielellään. Ammattitaitoisesti ja tunteella tehtyä viikinkikamaa.
Sama kolmikko soittaa muuten saksalaisessa Helrunarissa pakanallista black metalia.