Kun yhtyeen nimi on Brothers of Metal, mielleyhtymät lähtevät totta kai viemään Manowarin suuntaan. Houkutusta lisää bändin ratkaisu kirjoittaa sanoituksia lähinnä skandinaavisen mytologian sotaisasta puolesta.
Ihan Manowarin kaltaisesta meiningistä ei silti ole kyse. Kun lauluvastuu on jaettu yhden naisen ja kahden miehen kesken ja sävellyksetkin ovat pääosin hyvin popahtavia, useimmiten lähimpänä vertailukohtana toimii niin ikään ruotsalainen Amaranthe. Mahtipontisimmissa biiseissä ollaan Nightwishin maaperällä, kun taas räväkkä Heavy Metal Viking kuljettelee vähän yllättävästikin alkuaikojen Skid Row’n tunnelmiin.
Omaperäisyyspisteitä ei juuri tipu, mutta viihdyttävyysarvoa on sitäkin enemmän. Vaikka alkuun tuntuu, että tämä kaikki on kuultu liian monta kertaa aiemmin, varsinkin kertosäkeet iskeytyvät kerta kerralta syvemmälle tajuntaan ja mielihyväkeskukseen.
Muutama Berserkirin kaltainen mitättömämpi kappale olisi voinut jäädä pois, ja toisaalta mukaan voisi ahtaa lisää puhdasta raivokkuutta, jota löytyy vaikkapa Flight of the Ravenin laulualoituksesta. Loppupuolen Nanna’s Fate on puolestaan koko lailla täydellinen mahtiherkistely.