Kuuden ukkelin ruotsalaiskollektiivi on melkoisen omintakeinen folkin ja vanhakantaisen doomin sekasikiö, ajoittaista polveilevaa progeilua unohtamatta.
Bändin kappaleet ovat varsin pitkiä mutta pysyvät aika hyvin kasassa. Pariin vetoon olisin tosin toivonut vähän tiivistetympää otetta – tarpeeksi kun venyttää, alkaa mennä jostain kohtaa ohueksi. Lisukkeena käytetty folkkeilu on vahvasti pohjoismaisen kuuloista, joskin ilmassa on myös kelttisävyjä.
Vaikka miehillä on selvästi kokemusta, ote on jotenkin sympaattisen harrastelijamainen, ja nimenomaan hyvällä tavalla. Soitto kulkee rennosti groovaten, eikä turhaan puristamiseen ole tarvetta, vaikka virtuositeettiakin varmasti löytyisi. Laulaja Thomas Erikson vetää vakuuttavasti niin puhtaat kuin rosoisemmatkin äänet.
Levy on kokonaisuutena on vähän raskas kahlattava, pienempinä paloina hyvinkin maistuva. Dun Ringhill on sinällään viehättävä veitikka, vaikka välistä vähän kömpelö liikkeissään. Tämän sortin bändejä ei joka tapauksessa ole liikaa.