Vuonna 1994 Dream Theaterin opetuslapsena perustettu ja 2010-luvulla oman äänensä löytänyt DGM jatkaa teknisestä progemetallista alkanutta matkaansa aina vain lähemmäs melodista ja laulukeskeistä 70–80-luvun progerockia.
Yhtyeen 12. albumilla kikkaprogehevi on enää työkalu, kun Simone Mularonin sävelmät ja Marco Basilen tunteikas melodinen laulu vievät pääroolin. Lauluharmonioiltaan kovasti sonataarcticamainen Endless vie bändin kehityksen entistä kypsemmälle tasolle, kun biiseissä on aiempaa enemmän akustisia ja reflektiivisiä hetkiä sekä vahvoja Yes- ja Kansas-vaikutteita.
Kunnon teemalevyn tapaan Endless tutkii elämänvalintoja yhden päähenkilön tarinan kautta. Kohtalon ja vapaan tahdon kysymykset nostavat esille katumuksen ja itsensä hyväksymisen teemoja ja rohkaisevat kuulijoita pohtimaan omia valintojaan.
Näillä leveyspiireillä rikollisen alihuomioiduksi jääneen roomalaisyhtyeen monipuolisuus korostuu Endlessillä entistä vahvemmin. Kappaleissa kuullaan muun muassa viuluja ja huiluja, mutta bändin soundin metallinen ydin pysyy ennallaan.