Lähes 30 vuotta sitten perustettu ja vuosituhannen taitteessa kertaalleen lopettanut ruotsalaisbändi on doom death -lajityypin kestopuurtaja. Debyytti Rain Without Endiä (1997) ja myöhempää huippuhetkeä Tunnel of No Lightia (2013) lukuun ottamatta yhtyeen albumien laatu ei ole kuitenkaan ollut niin priimaa.
Vaikka myös lokakuun lähettiläiden seitsemäs levy ailahtelee, se on ilahduttavasti bändin verevintä jälkeä kymmeneen vuoteen. Karheasti väritellyn doomin vähentäminen sekä death metalin ja kokonaisvaltaisen rujouden lisääminen vaikuttaisi tehneen sävellyksille hyvää. Kuullaanpa levyllä hetkittäin jopa blastbeatiä, mikä ei syö lainkaan bändin identiteettiä.
Jos yhtyeen raskasmielinen tunnelma polki parilla edellislevyllä pahasti paikoillaan, tällä kertaa ajatus virtaa luovasti. Monikerroksinen melankolinen melodiakieli ja vääntyilevät raskasriffit punovat kiinnostavaa sisältöä. Kehaistava on myös solisti Alexander Högbomin kireällä raspilla ärjyttyä tulkintaa. Mies on ehdottomasti bändin kovin ja ainoa oikea laulaja.
The Cancer Pledge osoittaa, että bändi on päässyt heikompien hetkiensä yli takaisin asiaan. Hyvä näin!