Sveitsiläistrio tarjoaa tujun sekoituksen garagea tummasävyisen psykedelian ja stonerin kera. Epäkuollutta voodoorockia? No mikä ettei! Kombinaatio The Hellacoptersia, Monster Magnetia ja Motörheadiä pistäisikin veden kielelle.
Meno on slidekitaroineen mukavan rouheaa, mutta sihisevä soundimaailma särähtää korvaan ja rassaa levyn alusta loppuun. Marco Grementierin basso hautautuu Silvio Spadinon rumpupeltien alle, ja Tobi Glanzmannin skebakin on kummallisen ohut. Tämä syö armotta levyn potkua, sillä biisimateriaalissa on potentiaalia. Valjuhkossa nimiraidassa ja Ghost Trainissä bändillä tuntuu olevan käsijarru päällä, mutta niiden jälkeen levy alkaa jurnuttaa eteenpäin lupaavasti.
Legballa riittää sympaattisen kulmikasta svengiä, tietotaitoa ja näkemystä, mutta vastustamaton särmä puuttuu. Voodoo Witch tosin potkii asiaankuuluvalla tavalla, ja Moonchild paahtaa mallikkaasti tamburiinin maustamana. Myös Resist the Godsin jamitteluun uppoutuu mukavasti.
Lauluosuudet jakautuvat Glanzmannin ja Grementierin kesken. Miehet vetävät mukavalla baritonisoundilla, mutta pieni irrottelu olisi silloin tällöin paikallaan.