Ensilevyillään omakustanteisesti varsin riemukkaaseen tapaan spiidannut jenkkikopla pitäytyy käppäosaston speed metalin limputtamisessa. Nyt tuotannolliset arvot ovat korkeammalla levelillä ja meno on esimerkillisen reimaa.
Mitään uutta Seax ei tälläkään kertaa tarjoa vaan veivaa samaa varsilenkkarit ja viikset -heviä kuin aika monta muutakin retropikametallikoplaa.
Mukana ovat aivan samat kuviot äänenmurroskiekauksineen, puupääriffeineen, kohkauskomppeineen ja urpoine sanoituksineen kuin ennenkin, mitä nyt rototomit puuttuvat.
Hyvin tehtyähän tämä on, mutta parhaiten Seaxilta maittoi se kaikkein rupisin ja hyvällä tavalla paskalta soundannut meininki. Nyt ote on jotenkin liian hiottua.