Yksi suomalaisen heavy metalin pitkäaikaisimmista ja arvostetuimmista tekijöistä julkaisee toisen sooloalbuminsa. Monissa liemissä keitetty hullu professori kuulostaa sillä vapautuneelta ja monipuoliselta.
Valtavan määrän musiikkia Tarotissa, Nightwishissä ja lukuisissa projekteissa tehneeltä Marko Hietalalta voisi luulla kuulleensa kaiken. Tavallaan niin onkin. Miehen soolotuotanto kuitenkin läpileikkaa raikkaasti kaikkea herran vuosien aikana tekemää. Jos debyyttisoolo Mustan sydämen rovio (2019, julkaistiin myös englanniksi nimellä Pyre of the Black Heart) oli kiintoisasti sovitettu paketti, sellainen on myös tämä ruusualbumi.
Tulkintakieli on yhtä kappaletta lukuun ottamatta englanti. Alkuun kotimaisen vähyys hieman harmitti, mutta lopulta koko asia on lähinnä kosmeettinen. Perinteistä ja sinfonista metallia, folkia ja progea yhdistävät kappaleet soljuvat nätisti upeasti eläytyvän laulannan alla. Levyn kuuntelu muistuttaa jälleen, kuinka kova tekijä Hietala lajissaan on.
Hietalan kakkossoolo on ammattilaisen laatutyötä, joka tuntuu avaavan uusia ovia joka kuuntelulla.