Toinen albumillinen Kreikan Sacred Outcryn eeppistä heavyä pistää hymyilemään. Ainahan sitä voi tehdä vaikuttavan elokuvallisen levyllisen yhtä aikaa Iced Earth -tyyliseltä vispilärannerouhinnalta ja saksalaiselta powerilta kuulostavaa eeppistä heavyä, mutta harva bändi saa esikoiselleen laulajaksi Yannis Papadopoulosin. Vielä harvempi pystyy korottamaan kakkoslevyllään panoksia vielä tästäkin.
Towers of Goldilla laulaa mies, jonka levymittainen paluu kuvioihin pistää voimametallifanit ilopissaamaan alleen kerralla koko rakollisen: parilla albumillaan genrelegendan maineen niittäneen Lost Horizonin ylimaallinen palosireeni Ethereal Magnanimus, Daniel Heiman.
Mies pystyy laulamaan komeiksi keskinkertaisetkin voimametallirallit, mutta Towers of Goldilla ei ole keskinkertaisia biisejä. Se on vajaa tunti yhtä eeppisyyden vuoristorataa menneiden maailmojen seikkailukertomuksineen, harmonisine tuplakitaraliideineen, dynaamisine rumputulineen ja tyylikkään genreuskollisine mutta jotenkin vähäeleisine sovituksineen.
Kaikesta soitannollis-sovituksellisesta tyylikkyydestä huolimatta Heiman varastaa koko show’n.