Botanist voitaneen laskea osaksi väljästi määriteltyä post- black metal -skeneä. Yhtye kuitenkin eroaa monista muista siinä, että sen soitinarsenaaliin kuuluu kitaran sijaan dulcimer, joka on lyömävasarapuikoilla soitettava koteloitu kielisoitin. Kyseessä on länsimainen versio mesopotamialaisesta santur-soittimesta, josta kehitettiin myöhemmin piano ja cembalo.
Käytännössä pääjehu Otreborin visioista elävä Botanist ei ole tyypillinen black metal -yhtye myöskään teemoiltaan. Nihilismi on senkin sanoituksissa läsnä, mutta Otrebor lähestyy asiaa ekogotiikan ja -anarkismin näkökulmasta. Ihmiset ovat luonnon rinnalla mitättömiä ja matkalla kohti tuhoaan. Ennen pitkää luonto ottaa omansa takaisin.
Botanistin musiikki on hyvin kiehtovaa. Siitä löytyy black metalille tyypillistä intensiteettiä ja särömaisemaa, mutta toisaalta se sisältää myös todella kauniita hetkiä ja unenomaisen abstrakteja tunnelmia. Laulua olisi ehkä voinut miksata enemmän pintaan, mutta hyvä näinkin. Varsin uniikkia musiikkia.