Viime vuosituhannen puolella Occultina aloittanut hollantilaisnelikko pistää ulos jo kahdeksannen albuminsa. Toimivimmillaan Legion of the Damnedin pelkistetty thrash oli parilla ensimmäisellä levyllä, vaikka matkalle ei ole osunut varsinaisia notkahduksia.
Sinällään yksinkertainen ja rytmillisesti tarttuva riffittely pitää linjansa nytkin. Riffikynä on terävimmillään kun rullataan enemmän suoraviivaisen thrashin linjoilla. Black metaliin kallistuvat melodiat ja kappalerakennelmat eivät herätä läheskään yhtä paljon vastakaikua.
Bändin helmasynti on edelleen läsnä. Taipumus venyttää biisejä tuppaa vesittämään meininkiä, ja esimerkiksi Behold the Beyondissa tuntuu kuin repeat olisi jäänyt päälle. Vaikka mielestään löytäisikin sen kuuluisan moneyriffin, maltti on valttia eikä liika toisto tee korvamatoa, vaikka tutkijat niin väittäisivätkin.
Venyttelyn ja vanuttelun vastapainoksi löytyy onneksi hyvin maaliinsa osuvia täsmäiskuja, joita edustavat Contamination ja Slayerin suuntaan pokkaileva nimibiisi. Vaikka Legioonan miehet eivät saa hiottua aivan timanttia tälläkään kertaa, edelliseen Slaves of the Shadow’hun verrattuna ote on hitusen tiukempi ja tarttuvampi.