Vuosien 2005–2010 välillä toiminut Austere jätti perinnöksi kaksi kokopitkää ja jonkinlaisen maineen. Paluu kehiin tapahtui vuonna 2021, minkä myötä bändi on soittanut uransa ensimmäisen keikan ja säveltänyt uutta musiikkia. Jälkimmäistä kuullaan yhtyeen nyt julkaistavalla kolmannella levyllä.
Itävaltalaisten ilmaisu ei ole kokenut dramaattisia muutoksia. Nimikkeenä toimii yhä kylmänkauniisti väritetty depressiivinen black metal. Neljään pitkään sävellykseen puserretut kirpeän tuskan ja lohduttomuuden tunteet kuuluvat mutta eivät tunnu – ainakaan riittävästi. Syynä ei ole aitouden puute. Sävellykset vain eivät pääse iholle tai sen alle.
Levyllä on loistavan raaka, luomu ja musatyyliin sopiva äänimaailma, jossa haluaisi kuulla tapahtuvan enemmän. Pääosin liian tasapaksusti puksuttavat, post-liitteisesti junnaavat sävelkuviot eivät tuo kappaleisiin tarpeeksi kiinnostavuutta. Ajoittain väläytelty syvempi melodiakieli ja primitiivisempi tulkinta nappaavat huomiota paremmin, mutta vielä vähemmistössä.
Paluulevy on ok-tasoinen, bändin näköinen luomus. Ensi kerralla toivoisi kuitenkin koko arsenaalin edestä voimakkaampia elementtejä.