Edinburghista tulevan nelikon debyyttialbumi muljahtaa ikävästi naamalleen. Periaatteessa tarvittavat osaset löytyvät, mutta niitä ei ole saatu oikeaan järjestykseen.
Bändin rokkaava kevytdoom ei ole tarpeeksi raskasta doomiksi eikä riittävän tarttuvaa rokkiväelle. Soittoniekat pitävät tonttinsa puhtaana, tai itse asiassa liiankin puhtaana, soitto kun on liian steriiliä. Myös soundimaailmassa saisi olla enemmän muhjua.
Tuntumaksi jää, että studiomuusikot yrittävät rokata rajusti, mistä seuraa yliyrittämistä. Viimeistään sitä löytyy Laura Donnellylta. Hänen kiekunansa tuo jossain määrin mieleen Skunk Anansien Skinin, ja joissain biiseissäkin on jotain samaa kuin kuin mainitulla bändillä. Neitohan on sinällään taidokas, mutta kun koko levy mennään suorituskyvyn äärirajoilla, vaikuttavuus häviää. Itse asiassa naisen överiksi vedetty vibraatto alkaa aika pian jo ärsyttää.
Voisin kuvitella, että livenä olutmuki kädessä tämä voisi olla hyvinkin maittavaa. Levyllä ei oikein vakuuta.