Unleashed
Dawn of the Nine
Nuclear Blast
Täysi tusina pitkäsoittoja on kunnioitettava saavutus death metalia soittavalta yhtyeeltä. Vähemmän kunnioitettavaa on se, että ruotsalaisen Unleashedin äänimaisema on polkenut paikallaan vuosikaudet.
Tällä kertaa rytinä on hieman bassovoittoisempaa, mutta vähäisellä säröllä pelaavat kitarat ja hieman ponnettomasti nakuttavat rummut ovat suoraa jatkumoa edellisille pitkäsoitoille.
Minkäänlaista kehittymistä ei ole siis tapahtunut. Tämä on sikäli hyväksyttävissä, että bändin esittämälle viikinkikuololle on vaikea löytää suoria verrokkeja. Oma juttu on hallussa, ja kädenjäljen tunnistaa välittömästi. Se kuitenkin rassaa, että näitä tuoreimpia kiekkoja on vaikea erottaa toisistaan.
Melodioilla silattu, huoliteltu death metal toimii kokonaisuutena varsin hyvin. Tylsimmissä kohdissa jauhetaan blastiä keskinkertaisen riffin päälle, tai toistetaan kappaleen nimeä kertosäkeessä ilman, että mitään varsinaisesti tapahtuisi. Aloitusraita A New Day Will Rise on autopilotilla rymisteltyä keskitempomättöä, jossa ei ole sen paremmin kunnollista melodiaa kuin riffiäkään.
Parhaimmillaan meininki on melodisemmissa ja hieman hitaammissa osuuksissa, sillä soolot ja melodiat irtoavat virkeästi. Tätä puolta voisi kehittää pidemmällekin. Harppaus kohti perinteisempää heavyä olisi varmasti hyvä ratkaisu.
Hyviä kappaleita löytyy kuitenkin oiva nippu. The Bolt Thrower on nimeään myöten varsin selkeä tribuutti brittiläiselle vanhan liiton jyrälle. Heittämällä levyn viihdyttävimpiä vetoja. Where Churches Once Burned ja Land of the Thousand Lakes ovat jo lähtökohtaisesti mielenkiintoisia nimiä. Jälkimmäisen vetävä riffittely nousee yhdeksi levyn kohokohdista.
Dawn of the Nine tarjoaa yhtyeen faneille aivan varmasti juuri sitä mitä he haluavat.