Japanin ilkein bändi Abigail käynnistää vuoden rajuimman splittilevyn neljällä kusisella ja anteeksiantamattomalla black-thrash-biisillä. Mikäli Abigail ei ole entuudestaan tuttu, niin bändi soittaa jurrista Venomia seksuaalissävytteisen punkisti. Nämäkin biisit on luultavasti vedetty nauhalle livenä, armottomassa kännissä jossain homeisessa kellarissa. Vuonna 1992 perustettu yhtye ei ole julkaissut kuin pari kokopitkää, mutta kaikenlaista muuta katalogista löytyy reippaasti yli sadan julkaisun verran. Ihmeellinen bändi.
Myös jenkkiläisen Nekrofilthin puolisko on aika pätevää kamaa, mikäli diggaa Necrophagiasta, Autopsysta, hc-punkista, crustista ja thrashistä. Aivan helvetin likaista ja armotonta meininkiä. Hiki, darraripuli, veri, viina ja huumeet löyhkäävät. Germs-laina kruunaa kaikessa törkeydessään paskakakun.
Onneksi levyllä on mittaa vain reippaat 20 minuuttia. Tulee nimittäin saastainen olo tätä kuunnellessa. Helvetissä käristyvän GG Allinin henki on vahvasti läsnä, niin totaalista ug-kamaa suoraan katuojasta on tarjolla. Tällaisia levyjä ei julkaista ihan joka päivä, ja ehkä hyvä niin.