Hengästyttävän suurieleistä ja hektistä nykymusiikkia esittävä Molybaron on samaan aikaan rock, metal, proge ja djent. Yhtye sisällyttää raskaaseen mäiskeeseensä myös musemaista paisuttelua: hetkittäin yliampuvan laulun lisäksi tymäkästi lasahtavissa riffeissä on aimo annos samankaltaista ilmaisua. Muutoin ranskalaisjäsenisen yhtyeen keskushahmo on irlantilainen Gary Kelly, jonka persoonallisesti kailotettu laulu on bändin soundissa keskeinen tekijä. Siitä löytyy kyllä rasittavuuttakin.
Molybaronin musiikki on aivan asiallista erikoisheviä. Parhaiten touhu kuitenkin uppoaa, kun runttaus on selkeimmillään: Dead on Arrival -biisi rytisee selväpiirteisemmin ja myös iskee kovimmin. Kunnianhimoisemman monimuotomateriaalin – jota levystä on suurin osa – parissa keskittyminen vähän herpaantuu. Mitään erityisen syljettävää levyssä ei ole, mutta jotenkin meno silittelee liiaksi vastakarvaan.
Topakkaa ja melodista mäiskettä on tehty hyvin ja esillepano on viimeistelty taiten. Jokseenkin geneerinen soundimaailma ja yllätyksetön soitannollinen ilmaisu ovat ne levyn tympeimmät osa-alueet.