Nyt on norskeilla peitsi oikealla tavalla tanassa: ensilevy vihmoo rujosti, suttuisesti ja erittäin vakuuttavasti eikä yllä edes 40 minuutin mittaan. Käsinpiirretty mustavalkoinen kansikin on täysin jiirissä musiikin kanssa. Siinä silmätön siipidemoni riipii ihmispoloja kelmeässä kuunvalossa maan ratkeillessa liekehtivistä liitoksistaan.
Nelikon sahauspainotteinen meno on vimmaista ja vääjäämätöntä. Kuolometalliahan tämä on, likaista ja vaarallista raippausta ehtaan ikivanhan liiton tapaan.
Bändin rajuissa mutta mukaansatempaavissa otteissa on Deiciden kiivasta tulisuutta ja Morbid Angelin varhaista kieroutta sekä rutkasti kotoisen Cartilagen progressiivisia kaikuja. Useista osistaan huolimatta biisit runnovat eteenpäin vääjäämättömällä voimalla ja kovalla tempolla hämmästyttävän mielenkiintoisina pysytellen.
Levyn soundimaailma on ihastuttavan kämäinen ja epäselvä, mutta samalla esimerkillisen iskevä ja kiehtovan arvoituksellinen. Tykitys porautuu tajuntaan tehokkaasti, ja komea kitaratyöskentely antaa pieniä myönnytyksiä kuulijaystävällisyydelle. Ansiokkaasti piiskaavalle rumpalille myönnettäköön kunniamaininta.