Yli kolme vuosikymmentä porskuttanut länsinaapurimme death/thrash -veteraani on piiskannut itsensä vanhoilla päivillään hirmuiseen iskuun. Yhtyeen edeltävä albumi Royal Destroyer (2021) tarjosi kenties poppoon verevintä antia koskaan – jopa sen varhaisiin klassikkojulkaisuihin verrattuna.
Bändin vuosina 1990–1998 toimineen esiasteen mukaan nimetty uutuusteos ampuu sekin kovilla panoksilla. Levy soi yhtyeen tapaan raa’an aggressiivisena, tarttuvana ja raskaana sekoituksena death- ja thrash metalia, punkin räyhäkkyydellä ryyditettynä.
Nyanssierona aiempaan bändi tuntuu tiristäneen saman biisin sisään hieman enemmän elementtejä, myös kokeilullisia sellaisia. Kyse ei ole progejutuista, vaan vapaammasta liikkuvuudesta oman sapluunan sisällä.
Esimerkiksi kappaleissa Howling at the Warfield ja Where Nightmares Belong bändi luovii maukkaasti eritempoisen kaahauksen ja tasokkaan eeppisyyden välillä. Biisit ovat levyn keihäänkärkiä yhdessä rokimmalla tarttuvuudella vasaroivan Gone to Hellin kanssa.
Vaikka viime levyn tasosta jäädään piirun verran, uutuus on oikein tehokas turpasauna. Jos vastaavaa materiaalia pukkaa jatkossakin, toivottavasti bändin tarina jatkuu vielä pitkään.