Useiden kymmenien projektien ja vuositasolla lähes yhtä monen julkaisun Rogga Johansson tuntuu haluavan imitoida Edge of Sanityn gootti-irtiottoja. Siinä missä Sacrificed ja Black Tears olivat albumikokonaisuuksien keskellä yllättäviä ja pikkunäppäriä väripilkkuja kaiken murjomisen ja örisemisen keskellä, Dark Vistas on tasaisenlattea mitäänsanomattomuus.
Levy ei ole mitenkään ärsyttävällä tavalla huono, mutta jos yksikään biisien jipoista ei tahdo jäädä korvien väliin, siis silloin kun jippoja on löytävinään, lopputulos ei ole kovin kaksinen. Mielessä käykin, että kappaleiden tekemiseen ja taltioimiseen on mennyt suurin piirtein sama aika, ja että samalla kertaa on tehty myös puoli vuotta aiemmin julkaistu Black Stone Church.
Sanotaan, että työmies on aina palkkansa ansainnut. Tällä kertaa Roggan on kuitenkin tyytyminen pelkkiin tippeihin, eikä niilläkään saa kuin korkeintaan lauantaimakkaraa punaisella lapulla päivän vanhan ranskanleivän päälle. Kyytipojaksi lasi vettä.