Potsdamista tuleva Subway to Sally on takonut keskiaikaista folk metaliaan jo päälle 30 vuoden ajan. Ryhmä on keikkaillut enimmäkseen saksankielisillä alueilla, missä sen suurimmat markkinat epäilemättä ovatkin.
Post Mortem on tasaisena suorittajana tunnetun yhtyeen viidestoista levy, josta paistavat läpi korona-ajan koettelemukset. Eristäytyminen, vieraantuminen ja yksinäisyys ovat vahvasti läsnä, mutta toisaalta esillä ovat myös voimaantumisen kokemukset ja elämän juhlistaminen.
Intron jälkeen pärähtävä Phönix aloittaa levyn jämäkästi ja ryhdikkäästi. Videobiisi Post Mortem jatkaa tarttuvaa linjaa, joskin enemmän hölkynkölkyn-hengessä. Levyn puoleenväliin sijoittuva Unter dem Banner on yksi sen huippukohdista. Ei oikeastaan siksi, että kyseessä olisi erityinen huippusävellys, vaan sen vuoksi, että biisi tuntuu pyörivän päässä monta päivää sen kuuntelemisen jälkeen.
Subway to Sally osaa kiihdyttää ja viihdyttää, se on selvää, ja Post Mortem onkin nimenomaan viihdyttävä levy. Se soi ihan kivasti taustalla, mutta mitään ihmeellistä se ei tarjoa.