Bändin nimi on hitusen pöhkö, mutta musiikkinsa ei ole yhtään pöllömpää. Vaikutteet on haettu selkeästi muinaisista ajoista esikuvien ollessa erityisesti niitä, jotka halusivat sekoittaa hidastelua ja synkistelyä deathiin. Asiaa on haluttu vielä erityisesti korostaa sijoittamalla levyn loppuun tulkinta Autopsyn In the Grip of Winteristä. Vallan kelvollinen versio se onkin.
Kuolon osuus on bändin kakkoskiekolla sen verran hallitseva, että kyse ei ole mistään death doomista, vaikka keskitempoisuutta ja hidastelua löytyy riittävästi. Tanakoihin soundeihin yhdistetty tunnelma on saatu maalattua ilahduttavan synkäksi, mikä sopii hyvin klassisen kliseisiin kauhusta ammentaviin aihepiireihin aina elokuvista H. P. Lovecraftin kynäilyihin.
Niin selkeästi kuin As Torment Prevailsillä palvotaankin vanhan koulukunnan kalmailua, puolalaiset ovat hyvällä tavalla kiinni tässä ajassa. Tämän huomaa jo siitä, että sen kummemmin tuotanto kuin biisitkään eivät ole itsetarkoituksellisen rupuisia ja visvaisia. Mielikuvat ovatkin ristiriitaisen veikeästi lähempänä The Karelian Isthmusin raikkaan pikimustaa ukonilmaa kuin maksoittuneelta hurmeelta löyhkäävää Slowly We Rotia.