Jenkkiheavyn pieni legenda pistää uransa alkutaipaleen päättäneen fanisuosikkilevyn livemuotoon 30 vuoden jälkeen. Ote on toki sedistynyt, eikä rumpali Gonzo Sandovalin groovekone ole kaikin kohdin parhaassa öljyssä. Yleistatsi on silti jykevä ja meno tanakkaa. John Bush laulaa edelleen komeasti, vaikka melodioista tuntuu löytyvän nyt melkoisesti ”tulkintaa” – tai sitten ihan rehellisesti hakemista.
Vuoden 2018 kiertueelta taltioitu liveluenta on taattua kamaa. Yhtäältä se osoittaa bändin nykyisen elinvoiman sekä materiaalin aivan kelvosti aikaa kestäneen olemuksen. Mitään ihmeellistä se ei silti tarjoa, edes visuaalisessa muodossaan, vaikka kuvaus ja ohjaus onkin ihan sujuvaa ja monipuolista. Hyvä perussetti asiallisesti tuotettuna siis.
Bonukset, viisi demobiisiä vuodelta 1989, ovat melkein liveä kiinnostavampia. Niillä soittaa leukemiaan ennen Symbol of Salvationin (1990) tekoa kuollut kitaristi Dave Prichard. Kappaleet ovat vähän karusta neliraitalaadustaan huolimatta oikein energisiä ja antavat hyvän mielikuvan biiseistä, jotka bändi teki (Nothing Between the Earsiä lukuun ottamatta) kunnolla Nod to the Old School -levylleen (2001).