Ranskalainen Time Lurker esittää synkkää ja riipivää black metalia, joka on syntynyt death metal -kulttibändi Catacombin ex-laulajan James Moreaun veljenpojan Mick Moreaun kynästä. Vuonna 2017 julkaistulla ykköslevyllä lauloi liuta eri rääkyjiä, mutta kakkoskiekolle Mick on napannut mukaansa eksentrisen Sotten. Naisen rääkynät ovat kuin helvetin tulessa kärsivän haamun tuskanhuutoja ja puhtaat laulut kuin enkelin huokaisuja.
Emprise on ranskalaiseen tapaan täynnä syviä tunteita ja erisävyisiä melankolisia tunnelmia – ei kuitenkaan mitään Alcestin aurinkoista nostalgiaa, vaan sumuisen syviä vesiä sekä masentuneen mielen kosteita ja homeisia perunakuoppia. Ihan helvetin pirteää musiikkia.
Olen vasta myöhemmällä iällä löytänyt tällaisen ehkä jopa depressive black metaliksi luokiteltavan itsensäviiltelymusiikin, jota löytyy kaikenkarvaisina versioina. Etenkin juuri Ranskasta tulee nykyään kamaa, joka onnistuu koskettelemaan sisälläni jotain pikimustaa nautinnollisesti.
Oli miten oli, Emprise on törkeän kova levy, jonka tehoa syö vain viimeiseksi jätetty, pelkältä täytteeltä tuntuva kahdeksan ja puoliminuuttinen instrumentaalibiisi Fils sacré.