Muistan törmänneeni Amber Asylumin musiikkiin ensimmäistä kertaa joskus 1990-luvun loppuhavinoissa. En tajunnut silloisissa black metal -päissäni projektin ilmaisusta yhtään mitään, mutta tänä päivänä sen musiikkia kuuntelee aivan uusin korvin.
Amerikkalaisen Kris Forcen musiikillinen visio lasketaan usein neoklassiseksi avantgardemetalliksi, mikä pistää mietityttämään. Metallin kanssa on vähän niin ja näin, enkä osaa sanoa, onko kama varsinaisesti neoklassistakaan. Nyt ollaan todellakin pisteessä, jossa genremäärittely on hankalaa!
Ruby Red on selkeästi moniulotteinen levy, jonka biisimateriaali on synkkää ja vaanivaa. Tunnelma nousee hetkittäin kohti kattoa, mutta mistään irrottelusta on turha puhua. Force pitää musiikkinsa profiilin matalalla, ja siellä se myös toimii parhaiten. Amber Asylumin minimalismi puhuttelee eniten.
Ruby Red on huolella tehtyä kamaa, josta paistavat läpi tekijänsä taiteelliset ambitiot. Mutta onko tämä lopulta hyvää musiikkia? On ja ei. Amber Asylum tekee edelleen kamaa, josta ei ota aivan täyttä selkoa. Hetkittäiset hyvät hetket uppoavat turhalta tuntuvan maalailun sekaan, joten uusimpansakaan ei vakuuta täysillä.