Hankalalla glyyfillä nimensä kirjoittamisen vaikeaksi tekevä italialaisnelikko runnoo myös musiikkinsa suhteellisen haastavaan tapaan. Alkuun tarjotaan elektronista säksätystä, ja sitten lähtee louhiminen, riivintä ja myllytys. Lopputulema on varsin kiintoisalla tavalla poukkoilevaa monimuotoista mäiskettä, jossa on kuitenkin alati selkeä idea.
Bändin soinnissa yhdistyvät sludgelle ominaiseen tapaan painostavana tunnelmasta toiseen lainehtiva raskaus ja post-hardcoren intensiivinen hakkaus. Kolmantena sävyttävänä elementtinä on musta metalli, joka kuuluu satunnaisena sahasoinnutuksena ja siellä täällä kipakasti puskevana skank-takomisena. Laulupuolella meno on punkmaisen toteavaa ärjyntää ja rähinää, eikä armoa paljon anneta.
Yhtye rakentelee kappaleidensa romuluisia kaaria huolella: vähän reilun puolen tunnin levylle mahtuu vain viisi biisiä. Niissä mennään surutta temposta, tunnelmasta ja sävystä toiseen, mutta varsin luontevaan tapaan. Vaihtelua on näinkin riipivän soundin äärellä kiitettävästi, joten kyse on hyvinkin mielenkiintoisesta operoijasta. Silti sydämeen iskevä viimeinen naula jää vielä lyömättä ja massiivisuuttakin olisi vara vähän paisuttaa.