Tässäpä todella miellyttävä uusi tuttavuus jokaiselle kreikka-bm:n palvojalle. Cult of Eibonin debyytin tahdissa tuntee nimittäin olonsa kotoisaksi. Onko vuosi taas jotain 1992 tai 1993? Rotting Christ, Varathron, Thou Art Lord, Zemial ja Necromantia. Tiedättehän te. Sitä kunnon tavaraa.
Porphyrion (laulu, muun muassa Kawir ja Nergal), Nyogtha (kitara, basso, kiipparit ja laulu, muun muassa Caedes Cruenta ja Hate Manifesto) sekä Xa’Ligha (rumpukonekultti!) ovat säveltäneet sellaisen nostalgiapläjäyksen, että heikot sortuvat vahvan tieltä. Black Flame Dominion on aivan täysiveristä Cthulhun ja muiden H. P. Lovecraftin suurten muinaisten palvontaa parhaaseen kreikkalaiseen tyyliin.
Soundit ovat tosi jyrkät, jopa paskat, ja rumpukone säksättää tutunkuuloisesti. Tässä ei todellakaan olla keksimässä tulentekoa uudelleen, mutta miksi pitäisikään? Cult of Eibon soittaa tyylitajuista, todella vanhan koulukunnan skittavetoista paatosta, eikä muuta tarvita, jos homma toimii näin hyvin.
Vaikkei tämä tietenkään pärjää ysärin alun kreikkakulttilevyille, ei voi kuin hehkuttaa. Suorastaan nostalgisen lämmin, upea albumi.