Kanadalaisduo Boréalys soittaa surumielistä ranskaksi rääyttyä black metalia melko kaavamaisella tyylillä. Quebeciläisjätkät käyttävät tuttua palettia dsbm-henkistä ja melko monotonista tunnelmaansa rakennellessaan. Biiseistä löytyy roppakaupalla melodisia liidejä, syntikoita, puhtaita lauluja, akustista kitaraa ja harvakseltaan nakuteltua blastia. Musiikki leijuu jossain vanhan Alcestin ja Drudkhin välisessä tilassa.
Bändin debyyttilevyllä lauletaan menneisyydestä, siitä kuinka kammottavasti Kanadan alkuperäisasukkaita on kohdeltu ja kuinka esimerkiksi Kanadan koululaitos on syrjinyt alkuperäisväkeä. Toisaalta jätkät uneksivat Kanadan luonnosta ja sen loputtomista metsistä, joten myös jonkinlaista pakanallista henkeä tavoitellaan.
Pitkien biisien kitaroissa on havaittavissa paikoitellen pientä epävireisyyttä, eivätkä kuorolaulutkaan osu aina ihan nuottiinsa. Eiväthän nämä nyt niin tarkkoja juttuja ole, mutta kun levyllä on mittaa tunnin verran, epävireinen sointi alkaa käydä korvien päälle. Rumpalikaan ei taida osata kuin pari peruskomppia, joten ei levy ainakaan kuuntelemalla parane.