Thrashiä hc-asenteella puikottava germaanikolmikko on toisella levyllään parhaimmillaan hardcoren ollessa pinnassa. Punkinkatkuinen crossover-mäiske on kuitenkin vähemmistössä. Onneksi vieno tuoksahdus siitä välittyy tavanomaisempaankin sivakointiin.
Ihan pätevästi yhtye perusrässinsäkin hoitelee, mutta sillä sektorilla materiaali ja ilmaisu on keskinkertaista. Skank-biitti ja geneerisen riffin sahaaminen toteavasti ärähdellyn kahden nuotin laulun kera ei kohota tunnelmia erikoisemmin. Asianlaita on aivan toinen, kun No Regrets -biisin komppi on mallia d-beat, sointuja kolme ja laulu ihan selkeää rähinää, vieläpä mullikuoron kera. Moisen äärellähän vallan innostuu.
Kenties yhtye varoo yksipuolista tuuttausta ja kallistaa vaakaa thrashimpaan suuntaan enemmän kuin pitäisi. Suoraviivainen rytyytys toimii oivasti ja tempaa jopa mukaansa, mutta vähänkään ”kunnianhimoisemman” ilmaisutavan äärellä kierrokset laskevat turhan paljon.