Nimi velvoittaa. Italian kauhukuolokoplan neljännen pitkäsoiton teema on napattu Lucio Fulcin vuoden 1982 sarjamurhaelokuvasta The New York Ripper. Tervetuloa Ison (mädän) omenan varjoiselle puolelle.
Fulci on jämäkän demppauksen ja jykevien komppien yhtye. Rumpuhommat ovat tälläkin kertaa voimallisten basareiden ja raskaasti isketyn virvelin yhteistyötä, mutta poikkeuksena aiemmasta niiden takaa löytyy inhimillistä voimaa. Ohjelmoitujen konerumpujen tilalle on nimittäin astunut Edo Nicoloso.
Duck Face Killings tarjoilee tuttua ja laadukasta Fulcia: niskaa nytkyttävää keskitempojyrää, raivokasta pikabrutalointia ja matalalta täsmällisesti öristyjä splatter-tarinoita.
Edellisellä Exhumed Information -levyllä (2021) instrumentaalisilla soundtracktunnelmoinneilla oli iso rooli. Nyt tuota tyyliä edustaa esimerkiksi A Blade in the Dark. Erikoisin veto on ehdottomasti Knife, johon Non Phixion -ryhmän Lord Goat iskee täydellisen sopivat ja katu-uskottavat räpit.
Yksi Fulcin ehdoton vahvuus on rönsyjen armoton katkominen: biisit eivät yllä käytännössä kertaakaan kolmeen minuuttiin. Siistien mutta jyräävien soundien tukema death metal toimii koko levyn mitalta.