Ylämaiden nummilla roihuavat muinaistulet. Tuuli tuo mukanaan tarinoita klaanilaisten urheista taisteluista brittialistajia vastaan. Usvan keskeltä nousee Andy Marshallin Saor huutaen Skotlannin ikiaikaisten sankarien historiaa.
Kun vehreiden laaksojen kelttifolk ja karujen ylänköjen eeppinen black metal kohtaavat raudan ja veren makuisena elokuvallisena immersiona, sieluni isoaa kauan sitten unohdetuille poluille maailmaan, joka ei ehkä ollut nykyistä parempi, mutta ainakin yksinkertaisempi. Amidst the Ruins tempaa toisaalle nykymaailmasta ja herättää menneisyyden henkiin tavalla, johon vain ani harvat pystyvät.
Biisit kuten nimikkoeepos ja silmät hikoilemaan saava Rebirth, psalmi kaiken katoavaisuudesta ja elämän ikuisesta kiertokulusta, vievät muassaan. Pian huomaan maalanneeni kasvoilleni siniset raidat ja rynnäköineeni voiveitsi kourassa ”freedomia” huutaen rappukäytävään naapureita teurastamaan.
Saor on skottien Moonsorrow. Sen musiikissa soivat maisemat, esi-isät, myytit ja historia, valat ja veri, klaanien kunnia ja kaatuneet sankarit. Ja minä rakastan sitä.