Sivuprojektiluonteisella Mental Care Foundationillä ei ole pitänyt kiirettä. Yhtyeen edellisestä albumista on peräti 16 vuotta ja sinkustakin vuosikymmen. Kenties muusikoiden aktiivisemmat bändit kuten Sonata Arctica ja Winterborn ovat pitäneet miekkoset turhankin kiireisinä.
Ikävä kyllä omakustanteinen III osoittaa, että bändiin on kertynyt ruostetta eikä se ole kovassa iskussa. Vaikka levy alkaa energisellä Zombie-raidalla, huuma on nopeasti ohi. Aivan liian suuri osa levystä käytetään hampaattomaan ja tylsään groovailuun. Levy ei potki rässisti eikä myöskään groovaa kunnolla, mikä maalaa tuotoksesta ikään kuin tuuliajolla olevan sekamelskan.
Kotitekoiset soundit ajavat asiansa, mutta kehuttavaa ei löydy sen enempää sävellyksistä kuin huutavankarjuvasta laulusta. Vaikka bändi intoilee Testamentin ja Panteran tapaisten nimien suuntaan, se ei liiku lainkaan samalla tasolla.
Tätä levyä on varmasti ollut hauska soittaa, mutta sen kuuntelu tuntuu vaivalloiselta ja pakotetulta. Ei siis ihme, että levy on jäänyt kokopitkän demon eli kauniimmin sanottuna digitaalisen omakustannealbumin muotoon.