Johan tulee taas tuutin täydeltä tavaraa. Pitkän uran kyntänyt Kataklysm ei usko kohtuukäyttöön, vaan musiikilliset överit tuntuvat olevan edelleen paremmat kuin vajarit. Kaikki on vedetty tappiin soundeja myöten. Ja se nyt ei ole aina pelkästään hyvä asia.
Raskaassa alavireessä möyrivät nytkytyskitarat uhmaavat melkein fysiikan lakeja, samoin rumpalin triggerimyllytys. Osa kappaleista on kuitenkin melkoisen mitäänsanomattomia. Tuntuu, että sävellystyön hengettömyys on pyritty peittämään turboahdetuilla tehokeinoilla. Vaan eipä siinä, niinhän sitä on tehty ajan sivu.
Goliathilla on vahvatkin hetkensä, kuten raivokas From the Land of the Living to the Land of the Dead ja raskaampi The Redeemer, joissa ollaan enemmän kosketuksissa bändin vanhan death metal -touhuilun kanssa. Modernimpi deathcoren ja djentin kanssa flirttailu taas ei kosketa.
Kataklysm ei ole jäänyt jumimaan menneeseen vaan on uudistanut ilmettään tarpeen mukaan. Sen ansiosta viisikko lienee pysynyt aika mukavasti yleisön suosiossa arvaamattomassa musiikkibisneksessä. Jotain on siis tehty oikein, vaikka allekirjoittaneelle touhu välittyy enemmän ammattitaitoisena laskelmointina kuin intohimoisena musiikin luomisena.