Ruotsalaisen Ledmotivin pöhkö musikaalihevi tuo kaikessa kornissa viihdyttävyydessään mieleen Arjen Lucassenin Star One -projektin ja Tobias Sammetin Avantasian. Avaruusoopperan pukuun puetun tarinan todellinen ydin jää lopulta itselleni arvoitukseksi, mutta iskevään muotoon käärityt sävellykset pitävät huolen, että kuulijan mielenkiinto pysyy yllä levyn loppuun saakka.
Vaikka An Astronaut’s Diarya on vaikea ottaa tosissaan, sen Europe–meets–Abba-henkinen muotokieli on sen verran mukaansatempaava, ettei asia jää sen kummemmin vaivaamaan. Se, missä määrin Ledmotivin musiikki kolahtaa, riippuukin juuri siitä, kykeneekö edellä kuvatun premissin sulattamaan.
Yhtyeen sinfonisen progehevin ja melodisen hard rockin mikstuura on tarinan synkistä käänteistä huolimatta häkellyttävän kirkasotsaista. Fredrik Vahlgren on sinänsä taidokas laulaja, mutta miehen vahvat maneerit tuppaavat silittämään tätä kuulijaa vastakarvaan.
Ledmotivin säihkyviin vetimiin puettu orkesterimetalli on hemmetin hauskan kuuloista ja ammattimaisesti toteutettua, mutta loppupeleissä debyytti kuulostaa hieman liian täyteen ahdetulta ja äitelältä.