Tämän albumin valmistumisprosessissa kaikenlaiset hienosäätimet ja kiillotuskoneet ovat olleet totaalisessa käyttökiellossa. Duon toinen pitkäsoitto on roisia, suttuista ja saastaista ryskettä, jossa ei hienostella tippaakaan.
Rankemman osaston tyylikirjo on lopulta aika lavea. Puhdasveristä kuolometallia ja humppaavaa ruhjontaa ryydittävät blastaavat, crustaavat ja jopa laahaavat osiot. Paketti on täydennetty tarinallista kokonaisuutta kehittelevillä väliääntelyillä, mikä on ihan hauska idea.
Hauskoja ovat myös epäonnisista sattumuksista kertovat sanoitukset ja ehkä vuoden paras biisinnimi: Morbid Angle. Se kertoo säädöksiä uhmaten tehdyistä ja täten turmiollisista kellarinportaista. Ilmaisun puolesta meno on silti kaukana hassuttelusta.
Kauttaaltaan Fatal ei kuitenkaan vakuuta. Nopeimmat pyrähdykset menevät vähän ohi, kun taas pidemmillä raidoilla homma tuntuu porautuvan kuuppaan tehokkaammin. Simppelisti jyystävästä laahustuksesta kehittyvä liki kuusiminuuttinen, ampiaispesästä kertova Attack on erinomaisen komeasti rakentuva kappale. Tällä osa-alueella muun muassa Rotten Soundista ja Pikakassasta tuttujen ukkojen yhteistyö onkin vahvimmillaan.