Kymmenisen vuotta toiminut torniolaisbändi on kohentanut kurssiaan tasaisesti ja määrätietoisesti. Neljäs albuminsa The Worship tuntuukin ikään kuin bändin tähänastisen uran lakipisteeltä, jota kohti yhtye on vääjäämättä kulkenut.
Siinä missä edeltävä levy Infidel (2020) hyökkäsi tiukasti islaminuskoa vastaan, The Worship pohjaa nimensä mukaisesti satanismiin. Aihepiiri on tietysti black metalille olennainen, mutta yhtye saa kairattua teemasta esiin keskivertoa mielenkiintoisempaa sisältöä, joka tukee onnistunutta sävellyksellistä puolta.
Kärjistäen Curse upon a Prayer on kuin sekoitus Behemothia ja myöhempien aikojen Behexeniä. Musiikki on selkeästi suomalaista, eli kitaramelodioissa elää annos kaihoa ja selittämätöntä härmäläistä henkeä, jota arvostetaan maailmalla korkealle. Tältä osin menestymisen avaimet ovat tiukasti hallussa.
The Worship on syytä huomata. Paketti ei ole missään nimessä täydellinen, mutta se osoittaa Curse upon a Prayerin olevan viimein tasolla, jolla todella kovat näytöt ovat enää ajan kysymys. Ryhmän tulevaisuus näyttää varsin hyvältä.