Strasbourgilainen yhden miehen yhtye liikkuu tunnelmallisen ja tunteikkaan black metalin maastossa. Herra nimeltä Mick hoitaa soolona sekä soitto- että laulupuolen. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään kusinen bedroom black metal, vaan ihan toimiva synkkä lunastus.
Tämä on mustaa metallia nimenomaan sillä post-etuliitteellä. Samanhenkisillä tummilla vesillä seilaavat esimerkiksi Wolves in the Throne Room, Farsot tai Germ. Rääkyvä huutolaulu tulee epätoivon lävistämänä jostain kaukaa, kuten näissä peleissä tyypillisesti. Time Lurker myös blastaa rajusti, eli pelkkää rauhaisaa tunnelmaa ei ole tarjolla.
Projektin esikoislevyllä on seitsemän biisiä, joista kaksi on instruvälipaloja. Kappaleet ovat pitkiä ja niihin täytyy uppoutua rauhassa, ajan kanssa. Pääroolissa on nimenomaan tunnelma. Mitään yksittäisiä kliimakseja on turha hakea. Kyyti on samaan aikaan sekä kylmää että luonnonläheisen lämmintä, niin kuin mustissa post-hommissa tuppaa usein olemaan.
Time Lurkerin debyytti on väkevä pelinavaus kentällä, jolta löytyy runsaasti yrittäjiä. Kananlihamittari ei tällä kertaa pomppaa kaakkoon, mutta levy saa silti aikaan hyviä väristyksiä.