Jos alati kiihtyvän muutoksen kourissa olevan maailman paino alkaa kuormittaa hartioita liikaa, kannattaa tukeutua uuteen musiikkiin, joka edustaa vuosikymmeniä sitten hyväksi havaittuja arvoja ja tyylejä.
Toista levyään julkaisevan Lacerationin kohdalla tämä tarkoittaa 1990-luvun alun thrashiä sivuavaa death metalia, jonka pioneereja ja ilmeisiä esikuvia olivat Malevolent Creation ja Demolition Hammer.
Sitkeästi lähes 20 vuotta demojen, pienjulkaisujen ja keikkailun parissa puurtaneen jenkkiyhtyeen uurastusta aletaan palkita, onhan tuore diili undergroundissa hyvin tunnetun 20 Buck Spinin kanssa selkeä nousu seuraavalle tasolle. I Erodea kuunnellessa on helppo ymmärtää, miten tähän on tultu, vaikka meno on genrensä lihaa ja perunaa. Ei yllätä, mutta vie nälän ja laadukkaista perusaineksista hyvin tehtynä vieläpä maistuukin.
Jos kappaleissa ei ole toisiinsa nähden liikaa vaihtelua, yhtye osaa rymistellä, vyöryttää ja hidastella oikeassa suhteessa läpi koko täsmämittaisen napakan albumin. Väripilkkuna toimii kitaristien tyylitajuinen sooloilu, josta on osaltaan vastuussa römeällä äänellään kivasti korvia raapiva Luke Cazares.
Eihän levystä klassikoksi ole, mutta arkisena käyttömusiikkina se ajaa asiansa hyvin.