Tämä ruotsalainen kuolometalliyhtye toimi ensin vuosina 1991–93 ja teki paluun vuonna 2005. Ryhmä on ollut aktiivinen siitä lähtien, ja nyt tarjolla on sen viides pitkäsoitto.
Evocation on paiskinut joka levyllään melko hyvin toimivaa death metalia, mutta persoonallisuus on loistanut poissaolollaan. Dismember ja At the Gates ovat paiskanneet kättä kautta linjan. Sama meno jatkuu myös The Shadow Archetypella, joka on kuitenkin parannus turhan puhtoiseen Illusions of Grandeuriin (2012).
Uutta levyä on työstetty pitkä tovi, ja tällä kertaa soundipuoleen on saatu sellaista raakuutta ja rosoa, jota viime levylle kaivattiin. Myös laulaja Tjompen rääkymäisesti raakkuva örinä putoaa hyvin muuhun maisemaan. Matti Kärjen ja Tomas Lindbergin antien sekoitukselta kuulostava laulu alkaa kuitenkin levyn edetessä hieman menettää tehoaan.
Evocation jaksaa jatkaa taistelua, ja sen death metal putoaa varmasti kaikille ruotsalaisesta kuolosta pitäville. Missään ei ole varsinaisesti mitään vikaa, päinvastoin: riffit ja melodiat soljuvat sujuvasti, on nopsaa ja hitaampaa menoa ja touhussa rehellisen tekemisen henki.
The Shadow Archetype miellyttää kuolokorvaa, muttei posauta paikkoja tuusan nuuskaksi.