Brittiretkue pistelee kakkoslevyllään kuolometallia erikoisemmalla tatsilla. Djent-sävy tuskin jää huomaamatta, vaikka ihan ehtaa dödömylläystä tahkotaan. Energiaa ja vimmaisuutta on melkoisesti, ja pienen hämmennyksen jälkeen modernimmat sävyt tuntuvat täydentävän perinteikkäämpää kuolojyräystä varsin kiintoisasti. Tämän myötä kokonaiskuva kallistuu selkeästi positiiviseen, vaikka mystinen viimeinen niitti jääkin uupumaan.
Teknisesti aika kipakalla tasolla toimiva viisikko on kekseliäs, mutta toimii tyylikkäästi monimuotoisten kappaleiden ehdoilla. Itsetarkoituksellista kikkailua ei ole, vaan tekniikka palvelee sisältöä. Erikoismaininta on annettava iskevästä ja raskaasta, mutta vähän erikoislaatuisesta soundimaailmasta, josta rähinään johkaantuu persoonaa.
Sävyjä on etenkin kitaroiden osalta mukavasti: leadit ja näppäilyt puhkovat mainiolla tavalla aika intensiiviseksi tiivistyvää kokonaiskuvaa. Louhossuvanteet, kuten vaikkapa Hive Mindin viimeisen minuutin valuva myllerrys, toimivat nekin.
Runnova, voimallinen ja haastava ote on erittäin lupaava kautta levyn, ja 12-minuuttiseksi paisuva nimikappale on jo melkoinen voimannäyte.